Useimmat omakotitalon asukkaat lyhentävät kuukausittain talolainaa. Minkälaisia muita kiinteitä kuluja omakotiasumiseen tavallisimmin liittyy?
Keskimääräiset kulut ovat vuositasolla 3500–4500 €, mutta hajonta valtava. Omakotiliitto selvittää vuosittain pientaloasujien kuluja. Ne vaihtelevat kunnittain ja talokohtaisesti melkoisesti, koska hintoihin vaikuttavat niin monet tekijät. Siksi maksuja on hyvä selvittää jo ennen talon ostamista tai rakentamista.
Hyvä esimerkki kulujen hajonnasta on talon lämmitys. Vanhassa omakotitalossa saatetaan lämmityksestä maksaa vuodessa useita tuhansia euroja, kun taas samaan aikaan modernissa passiivi- tai nollaenergiatalossa lämmityskulut jäävät mitättömiksi.
Omakotitalon vakuutusten hinta vaihtelee sekä vakuutusyhtiön, vakuutettavan talon että vakuutuksen laajuuden ja omavastuun perusteella. Vakuutustuotteiden nimiin ei kannata suorilta luottaa: kahden eri yhtiön laajat kotivakuutukset voivat olla keskenään aivan erilaiset.
Vakuutuksia kilpailuttaessaan on hyvä huomioida ainakin nämä hintatekijät:
Tyypillisimmin omakotitalon kotivakuutuksen vuosihinta asettuu muutaman sadan euron paikkeille. Keskiarvo on n. 400–500 €, mutta edullisimmillaan vakuutuksen voi saada jopa n. 250 € vuosihintaan.
Omakotitalon omistaja maksaa vuosittain kiinteistöveroa, jonka summa määräytyy kiinteistön arvon perusteella. Kiinteistön arvoon lasketaan yhteen rakennuksen ja maapohjan arvo, joista kiinteistövero lasketaan.
Kiinteistöveroprosentti taas määräytyy kunnittain. Tyypillinen vuotuinen kiinteistöveron koko pientalossa on n. 250–300 euroa vuodessa (2018).
Hajontaa kuitenkin riittää myös kiinteistöveromaksuissa: Kauniaisissa keskimääräinen omakotitalon vuotuinen kiinteistöverosumma on n. 3000 euroa – vaikka Kauniaisten kiinteistöveroprosentti on pienin mahdollinen, on etenkin maapohjan arvo kaupungissa korkea, kuten muutenkin pk-seudulla. Pienimmän kiinteistöverosumman vuosittain maksavat Valtimolla asuvat: siellä kiinteistöveroa pulitetaan keskimäärin 156 €/vuosi.
Pohjoisilla leveyspiireillämme lämmitysenergia haukkaa perinteisesti keskimäärin puolet kaikista omakotitalon kuluista. Sitä ei siis ole varaa hukata, oli lämmitysmuoto mikä tahansa.
Kun rakennuksen vaippa on lämpötiivis, riittää pienempi määrä energiaa pitämään sen lämpimänä. Passiivikivitalojen kivisydän passiivirakenne eristää lämpöä erityisen tehokkaasti ja heijastaa sitä takaisin. Tällöin lämmitysjärjestelmän perustamiskulut pysyvät kohtuullisina ja lämmitysenergian hinta suorastaan mitättömänä.
Talon koko elinkaarta ajatellen kunnollinen eristys tulee käytännössä aina kustannuksiltaan edullisemmaksi kuin lämpövuotojen korvaaminen käyttämällä lisää lämmitysenergiaa. Energian hinnan kasvaessa erotus vain korostuu.
Lämmitysenergian kulutusta viitoittaa selkeimmin energiatodistus, jonka luokitukseen eivät vaikuta asukkaiden puuhat, vaan rakennuksen itsensä energiatehokkuus. Passiivikivitaloilla energialaskelma ja eri lämmitymuotojen kulutuslaskelma tehdään jo tarjousvaiheessa, jolloin voidaan optimoida myös laitekustannkset. Lämmitysenergian hintoja voit vertailla Motivan laskurissa.
Käyttösähkö vie omakotitalon kustannuksista keskimäärin viidenneksen. Sähkölaskun kokoon vaikuttavat paitsi käytetty energiamäärä, myös paikallinen sähkönsiirtomaksu.
Koska sähkölasku koostuu niin monista tekijöistä, kuten lämmitysmuodosta, talon ominaisuuksista, asukkaiden tottumuksista, energian ja sähkönsiirron hinnoista, on summaa vaikeaa arvioida tarkasti. Esimerkiksi innokas sähkösaunan käyttö jo yksinään voi nostaa kuluja vuodessa jopa parilla satasella.
Hyvä uutinen on toisaalta se, että käyttösähkön kulutukseen voi itse vaikuttaa.
Jos talo on liitetty kunnallistekniikkaan, vedestä maksetaan arvioidun kulutuksen perusteella kuukauden tai parin jaksoissa. Hintaan sisältyy myös jäteveden käsittely, joka on kalliimpaa kuin puhtaan veden vastaanotto. Noin vuoden välein arviolaskua verrataan toteutuneeseen kulutukseen ja summa tasataan.
Kunnallistekniikkaa vailla oleville tonteille rakennetaan kaivo, joka on kertaluonteinen investointi. Huoltoa ja veden laadun seurantaa sekin tosin vaatii aika-ajoin, mutta ei välttämättä edes vuosittain.
Jätevesien käsittelystä taas saattaa koitua merkittäviäkin toistuvia kuluja: esim. pohjavesialueilla jätevedet kerätään umpinaiseen lietekaivoon, joka täytyy tyhjentää säännöllisesti. Jälleen kerran kaivon koko ja talouden tuottaman jäteveden määrä vaikuttavat tyhjennysväliin: joistakin kiinteistöistä kaivo tyhjennetään kuukausittain, toisiin saattaa riittää pari kertaa vuodessa.
Umpikaivollisissa kiinteistöissä jätevesimaksun hinta muodostuu jäteveden kuljetuksesta ja käsittelystä, ja paikkakuntaiset hintaerot jälkimmäisessä ovat suuria. Joissakin kunnissa jätevesikuution käsittelystä maksetaan muutama euro, toisissa kymppejä.
Niinpä myös vuotuinen summa saattaa kooltaan olla mitä tahansa kympeistä tuhansiin euroihin, ja ennen talon rakentamista jätevesijärjestelmän tyyppiä, paikallisia säädöksiä ja omia tarpeita kannattaakin selvitellä huolella.
Muihin omakotitalon säännöllisiin kuluihin kuuluvat mm. jätemaksut, tulisijan nuohous ja mahdolliset tienhoitomaksut.
Tarkan euron omakotiasukas nuuskii myös nämä etukäteen: joissakin kunnissa esim. jätehuoltoyhtiön voi valita vapaasti, osassa on tehty sopimus tietyn yrityksen kanssa, jolloin omakotiasuja ei pääse vapaasti kilpailuttamaan jätteenkäsittelyään.
Lähteet:
Omakotiliitto
Energiateollisuus
Motiva
Vero.fi