Omakotitalon rakentaja ei voi välttyä tänä päivänä pohtimasta energiatehokkuutta, sillä sitä koskevat määräykset sekä energiatodistus luokituksineen tulevat vastaan viimeistään rakennuslupaa hakiessa. Energiatehokkaan talon rakentajaa todistus ennemminkin myhäilyttää kuin manailuttaa: se on käypää todistusaineistoa jälleenmyyntiarvosta.
Mitä muuta energiatehokkuudesta, todistuksesta ja sen luokituksista pitäisi tietää?
Energiatehokkuudella tarkoitetaan energiankäytön hyötysuhdetta. Erityisesti se liittyy lämpöenergian käyttöön: jos kahta omakotitaloa lämmitetään samoissa olosuhteissa, niistä energiatehokkaampi joko a) tarvitsee vähemmän energiaa saavuttaakseen tavoitelämpötilan tai b) lämpenee enemmän kuin toinen, mikäli käytetty energiamäärä on sama.
Karkeammin asian voisi ilmaista näin: energiatehokkuudeltaan kehno talo lämmittää asukkaidensa sijaan harakoita. Energiatehokkuuden puute nimittäin tarkoittaa käytännössä aina, että lämpöä pääsee karkuteille. Tyypillisimmin lämpö livahtaa tiehensä, koska eristys on riittämätön tai rakennuksen vaippa vuotaa jostakin rakosesta.
Ongelma tuntuu aina asukkaan kukkarossa, sillä maailman tuuliin karanneen lämmön tilalle tarvitaan uutta, ettei talossa tule vilu. Ja lämpöenergiahan maksaa, aina vain enemmän.
Kukkaron tyhjentämisen lisäksi lämmön hukkaaminen käy ympäristön kantokyvylle. Energiantuotantoon kun tarvitaan luonnonvaroja, joita ei riitä haaskattavaksi asti: ilmastonmuutos on todellinen ongelma.
Suomalaisten energiankulutuksesta valtaosa hujahtaa lämmitykseen, koska vuodesta 8–9 kk täällä on enemmän tai vähemmän kylmä – se on hinta siitä, että saamme asustaa pohjoisilla leveysasteilla. Taloja täytyy siis lämmittää, jotta meidän olisi lupsakkaa viettää siellä aikaa vaikkapa pelkkiin kalsareihin verhoutuneena. Myös rakennuksen rakenteet pysyvät kuivina, kun taloa ei päästetä jääkylmäksi.
Rakentamisen säädöksissä energiatehokkuus otetaan vakavasti, sillä olemme valtiollista tasolla asti sitoutuneet torjumaan ilmastonmuutosta. Aino ”haitta” energiatehokkuudesta on hieman muinaisia aikoja korkeampi uuden talon eristämiskustannus, joka toisaalta maksaa itsensä takaisin pienentyneinä sähkölaskuina.
Energiatodistus on pakollinen osa uuden talon rakennuslupahakemusta, ja myös vanhaa taloa myytäessä tai vuokrattaessa se pitää nykyään olla hankittuna.
Todistuksen ja energialuokituksen tarkoitus on tehdä talon energiatehokkuudesta helposti vertailtava suhteessa muihin taloihin. Se siis kertoo ostajalle, miten energiatehokas talo laskennallisesti on. Energiatodistuksen kainalossa ehdotetaan aina myös parannustoimenpiteitä ja ratkaisuja, joilla energiatehokkuutta voitaisiin parantaa.
Energiatodistukseen ja energialuokan määrittämiseen kohdistuu myös jonkin verran ennakkoluuloja. Kireimmin todistukseen suhtautuvat yleensä ne, jotka ovat huolissaan oman talonsa arvosanasta. Todistus vaikuttaa voimakkaasti mm. talon jälleenmyyntiarvoon, ja monia mietityttää myös, miltä vaatimukset tulevat tulevaisuudessa näyttämään.
Taloa rakentamista suunnittelevan onkin viisasta ottaa harppaus tämän hetken vaatimusten edelle. Se onnistuu esim. valitsemalla Passiivikivitalon, joka täyttää kirkkaasti tulevaisuudenkin energiatehokkuusvaatimukset.
Erityisen energiatehokas uuden ajan koti on Nollaenergia Passiivikivitalo. Nollaenergiatalossa lämmönhukka on minimoitu täysin, ja energiaa tuotetaan myös itse talossa tai sen välittömässä läheisyydessä uusiutuvilla energianlähteillä. Parhaimmillaan energiantuotanto jää vuositasolla plussalle: talo siis voi jopa tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa.
Energiatodistuksen laskennallinen luokitus määräytyy talon rakenteiden ja tekniikan perusteella, sillä ominaiskulutustaso perustuu niihin. Talon asukasta saattaakin hämmentää toteutuneen kulutuksen ja luokituksen välinen erotus: olemme onnistuneet kuluttamaan vähän, miten niin talomme ei ole luokkaa A?
On ehdottomasti ylpeilyn aihe, jos saa kotinsa energiankulutuksen pidettyä vähäisenä. Valitettavasti fiksutkaan tottumukset eivät kerro itse rakennuksen energiatehokkuudesta: voisikin ajatella, että jos energiankäyttötottumusten ansiosta talossa on pieni energiankulutus, kuuluu energiatodistuksen arvosana oikeastaan ihmisille eikä talolle.
Kun talo on rakennettu energiatehokkaaksi oikein, ei pienenä pysyvä lämmitysenergian kulutus tarkoita esimerkiksi palelevia asukkaita saati tinkimistä talon ilmanvaihdosta. Esimerkiksi Passiivikivitalojen rakenne on hengittävä ja täysin kosteusturvallinen, mikä tarkoittaa asiakkaalle puhdasta, raikasta sisäilmaa.