Yksinkertaisimman määritelmän mukaan rakennus on nollaenergiatalo, jos se tuottaa energiaa yhtä paljon kuin kuluttaa. Insinööri tai muu valistunut kansalainen ei tietenkään tyydy näin ylimalkaiseen määritelmään: talon energiatase nimittäin voidaan laskea useammalla eri tavalla.
Nollaenergiarakentamiseen pyritään, jotta hillittäisiin asumisen energiankulutusta. Energiankulutusta taas halutaan rajata, jotta hiilipäästöt saataisiin kuriin – ja niiden mukana ilmaston lämpeneminen. Jos siis mutkat vedetään suoriksi, nollaenergiarakentamista tarvitaan, jotta planeetallamme olisi tulevienkin sukupolvien mahdollista elää.
Passiivikivitalot on nollaenergiarakentamisen edelläkävijä: huolellisella suunnittelulla ja tarkkaan valituilla ratkaisuilla saadaan Passiivikivitalo täyttämään sen kriteerit.
Nollaenergiatalon energiatasetta voidaan lähestyä useista näkökulmista, kuten:
VTT:n määritelmä lienee Suomessa laajimmin käytetty, ja siinä tarkastellaan energiatasetta energian vuosittaisen kokonaiskulutuksen kautta.
Se kuuluu näin: Nollaenergiarakennuksessa vuositasolla tuotetun energian ylijäämän on oltava vähintään yhtä suuri kuin rakennuksessa kulutetun uusiutumattoman energian määrä.
Vuoden 2021 alusta kaikkien rakennettavien talojen tulee olla ”lähes nollaenergiarakennuksia”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että talo on erittäin energiatehokas ja sen tarvitsema energia katetaan uusiutuvalla energialla. Määritelmän raja-arvoja ja muita yksityiskohtia päivitetään jatkuvasti.
Energiatehokkuusvaatimusten taustalla on globaali huoli ilmastonmuutoksesta. Meillä Suomessa asumisen energiankuluksesta yli kaksi kolmasosaa menee tilojen lämmitykseen, ja asumisen osuus yksittäisen ihmisen hiilijalanjäljestä on 30 %. Lukemissa olisi reilusti kutistamisvaraa sekä energiankäyttötottumusten että rakentamisen osalta, ja jälkimmäiseen on jo säädöksin puututtukin.
Ilmaston lämpeneminen on rajattavissa vielä 1,5 asteeseen. Se on luku, jonka kanssa ihmiskunnan ja pallomme on mahdollista vielä pärjätä. Jotta rajaamisessa onnistuttaisiin, pitää vuoteen 2050 mennessä päästä tilanteeseen, jossa ihmiskunta tuottaa hiilidioksidia vain sen, mikä pystytään hiilinieluihin sitomaan.
Pitkäkestoisin ja elinkaareensa nähden edullisin tapa tehdä rakennuksesta nollaenergiatalo on panostaa rakennuksen vaippaan. Tämä tarkoittaa talon eristämistä niin tiiviiksi, ettei sieltä karkaa lämpöenergiaa kuin minimaalinen määrä, jos ollenkaan.
Jos -70-luvun pullotalokeskustelut kaikuvat yhä mielessä, ihokarvat nousevat tässä kohtaa pystyyn. Sanat tiivis ja talo kuulostavat intuitiivisesti epäilyttävältä yhdistelmältä, eli umpiolta, joka ei hengitä.
Onneksi muutamassa kymmenessä vuodessa on tultu suorastaan tähtitieteellinen harppaus eteenpäin: esimerkiksi Passiivikivitalon tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvat rakennuksen hengittävyys ja kosteusturvallisuus, ja se on lämmöneristykseltään nollaenergiatalojen kärkitasoa.
Passiivikivitalossa ei siis muhita yhdessä homeiden kanssa kosteassa ”pullossa”, eikä lämmönhukan minimoiminen tarkoita hengittävyyden minimoimista. Tutustumalla Passiivikivitalon materiaaleihin ja rakenteisiin hahmotat, miten tähän on päästy! [linkki]
Nollaenergiatasoon tavoittamiseen tarvitaan useimpien määritelmien mukaan myös mahdollisuus tuottaa uusiutuvaa energiaa itse talossa tai sen välittömässä läheisyydessä. Mitä paremmin talo eristetty, sitä vähemmän se hukkaa energiaa, ja sitä pienempi satsaus energiantuotantolaitteisiin tarvitaan.
Karrikoidusti: jos ladon lautojen välissä on senttien rakoja, tarvitaan aikamoinen määrä omaa energiantuotantoa korvaamaan harakoille karkaavaa lämpöenergiaa. Vielä karrikoidummin: ulkoilmaa ei kannata turhaan lämmittää – ja vielä vähemmän ilmastoa.
Käytetyimpiä uusiutuvan energian muotoja pientaloissa ovat maalämpö, aurinko ja tuuli.
Passiivikivitalon vaippa on jo sellaisenaan eristyskyvyltään nollaenergiarakentamiseen sopiva, Asiantuntevan suunnittelun, rakennuksen sijoittelun, oikein tehdyn aurinkosuojauksen ja talotekniikan valinnoilla siitä tulee myös nollaenergiatalo.
Nollaenergia Passiivikivitalossa:
Passiivikivitalojen edelläkävijyys tarkoittaa meille myös suurta vastuuta: asiakkaidemme talot eivät ole testikappaleita, vaikka energiatehokkaan rakentamisen pioneereja ovatkin. Jatkuvalla testaamisella ja teknisellä tietotaidolla varmistamme, että asukkaat ja rakentajat ovat Passiivikivitaloihinsa täysin tyytyväisiä.
Lue asiakkaidemme kokemuksia >
Energian hinta nousee jatkuvasti. Samalla rakentamisen säädökset kiristyvät. Jos on rakentamassa uutta taloa, kannattaa energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten täyttämisen sijaan satsata jo tulevaisuuteen. Siten asumisen kustannukset pysyvät energiamurroksessakin kohtuullisina ja talon jälleenmyyntiarvo säilyy. Valintamme vaikuttavat isossa kuvassa myös koko maapallon olemassaoloon pitkällä tähtäimellä.
Yhteisörakentajalle edistyksellinen rakentamistapa tarkoittaa sitä, että kiinteistökannan arvo säilyy myös tulevaisuudessa ja projekti on hiilineutraaliksi pyrkivien kuntien, seurakuntien sekä muiden yhteisöjen silmissä kilpailukykyinen vaihtoehto.
Satsauksen ei tarvitse olla rakentamisvaiheessa järkälemäinen: Passiivikivitalon rakentavat yllättyvät lähes säännönmukaisesti siitä, miten kohtuulliseksi matalaenergiakivitalon hinta voi muodostua. Samaan aikaan rahaa säästyy muusta, sillä energiatehokkaassa talossa investointi lämmitystekniikkaan kutistuu – puhumattakaan talon elinkaarikustannuksista.
Kiinnostaako nollaenergiarakentaminen? Jätä yhteydenottopyyntö, niin jutellaan lisää!